Kestävän kaivostoiminnan verkosto järjesti Oulun Pohjoinen teollisuus –tapahtuman yhteydessä 26.5. laaja-alaisen seminaarin aiheesta Kaivostoiminta ja luonnonvarojen käyttö pohjoisessa. Kaivosalan ohella tilaisuuteen oli kutsuttu alustajia eri puolueista ja sidosryhmistä.
Seminaari herätti runsaasti mielenkiintoa jo ennen tilaisuuden alkua, minkä seurauksena osallistujalista oli täynnä jo useita päiviä ennen tapahtuman järjestämistä.
Tilaisuuden avauspuheenvuoron piti Oulu Mining Schoolin professori Saija Luukkanen, joka harmitteli että nuoria on nykyään vaikea houkutella opiskelemaan kaivannaistieteitä alan heikon imagon vuoksi.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö korosti itsesääntelyn tärkeyttä kaivosteollisuuden vastuullisuutta kehitettäessä. Hän toivoi että kaivosyhtiöt pysyttäytyisivät kokonaan suojelualueiden ulkopuolella tarpeettoman vastakkainasettelun välttämiseksi.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava totesi että geo- ja biodiversiteetti ovat usein kytköksissä toisiinsa: kasvi- ja eliölajien kirjo on yleensä monipuolisempaa mineraaleiltaan rikkaassa maastossa.
Sulkava muistutti että suojelualueet on perustettu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi pohjoisen herkässä elinympäristössä. ”Mitä ankarammissa olosuhteissa toimitaan, sitä tiukemmin vastuullisuudesta on syytä pitää huolta. Kaivostoiminta ei sovi näiden tavoitteiden kanssa samaan paikkaan,” hän korosti.
Keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperä piti Terrafamen alasajoa kovana mutta oikeana päätöksenä. ”Talvivaaraan on vuosien saatossa pumpattu niin paljon rahaa, että sille laitettiin nyt piste”, Vehkaperä muistutti. Hän toivoi lisäresursseja kaivosteollisuutta koskevaan lupahallintoon.
Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajan Jari-Pekka Teurajärven mukaan Suomessa kehitetään maailman parasta kaivosteknologiaa green mining –hengessä. Kaivosteollisuuden innovaatiot eivät kuitenkaan etene riittävästi, minkä vuoksi hän ehdotti valtiollisen kaivosyhtiön perustamista ja kaivosalan tukemista verovaroin.
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila muistutti että kaivokset pirstovat porolaitumia käyttökelvottomaan kuntoon, minkä seurauksena porovahingot moninkertaistuvat. Kaivoshankkeilla voi olla vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia laitumiin pölyn ja vesistöpäästöjen muodossa, jotka näkyvät ennen pitkää myös poronlihassa. Konfliktien välttämiseksi kaivosalan tulisi ottaa huomioon alueen perinteiset elinkeinot ennen kaivostoimintaan ryhtymistä.
Vihreiden kansanedustaja Hanna Halmeenpää pahoitteli että Talvivaaran lupakäsittelyssä monet epävarmuustekijät, kuten bioliuotusprosessin toimivuus, oli jätetty huomioimatta. ”Ei voi olla niin että kun kaivoksen toiminta ajetaan ylös, vedenpuhdistamoa ei edellytetä, mutta kun se ajetaan alas, sellainen edellytetään,” Halmeenpää huomautti.
Yleisöpuheenvuoroissa Itä-Suomen yliopiston dosentti Heikki Simola totesi että kaivosalan maineen ohella Talvivaara on rapauttanut myös viranomaisten mainetta sekä kansalaisten luottamusta lupa- ja valvontaviranomaisiin. Simolan mukaan kaivosalaa tulisi käsitellä samalla tapaa kuin muitakin elinkeinoja. Hän kummasteli erityisesti sitä, että kaivosten luvitus on muusta teollisuudesta poiketen alistettu työ- ja elinkeinoministeriön alaiselle Turvatekniikan keskukselle (Tukes).
Kaivosteollisuus ry:n puheenjohtaja Teija Kankaanpää puolusti kaivosyhtiöitä toteamalla ettei kaivosala tee tietoisesti asioita väärin. Päinvastoin, se pyrkii tekemään parhaansa ongelmien välttämiseksi. Kankaanpää totesi kaivosyhtiöiden olevan tyytyväisiä Tukesin toimintaan. Tehtävien eriyttäminen eri vastuutahoille on välttämätöntä lupakäsittelyn edellyttämän asiantuntemuksen varmistamiseksi. Lupakäsittelyn organisoinnissa tärkeintä on varmistaa että kullakin vastuualueella on riittävästi osaamista. Resurssien ohella lupakäsittelyn tulisi olla yhdenmukaista maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri
Kuva: Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö toivoi että kaivosyhtiöt pysyttäytyisivät suojelualueiden ulkopuolella vastakkainasettelun välttämiseksi.
