Elämme maailmassa vahvaa kestävyysvajetta luonnonvarojen ylikulutuksen myötä. WWF on pitkään tehnyt töitä kestävämmän tuotannon ja kulutuksen puolesta monella eri rintamalla. Metsätalouden kestävyyttä edistämään luotiin jo 1990 luvulla ympäristöjärjestöjen tukema FSC sertifiointijärjestelmä, ja pian metsäpuoli halusi luoda oman PEFC järjestelmänsä. Erilaisia järjestelmiä on sen jälkeen luotu esimerkiksi kestävän palmuöljyn, soijan, kalan tai puuvillan tuottamiseksi. WWF on ollut kansainvälisesti mukana luomassa järjestelmiä, jotka ovat vaatimuksiltaan erityisesti ekologisesti ja luonnon kannalta mahdollisimman kestäviä.

Joillekin toimijoille vahva ekologisen kestävyyden vaatimus on ollut liian haasteellista, ja kilpailevia järjestelmiä ja sertifikaatteja löytyykin lähes kaikkien eri tuotteiden osalta. Muutaman vuosikymmenen aikana ymmärrys tuotannon kestävyydestä on lisääntynyt paljon, ja ilahduttavan moni yritys ja organisaatio on sitoutunut oman toimintansa kestävyyden parantamiseen myös ekologiselta kannalta. Kaikissa järjestelmissä kestävyyden edellytyksenä on toki aina, että otetaan huomioon myös kestävyyden kaksi muuta perusjalkaa eli sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.

WWF liittyi alusta alkaen mukaan Kestävän kaivostoiminnan verkostoon, koska meidän näkökulmastamme sen taustalla on samanlainen ajatus kaivostoiminnan kestävyyden parantamisesta ja varmistamisesta. Kyseessä ei ole sertifikaatti tai virallinen standardi, mutta aika näyttää nouseeko paine kuluttajien puolelta sille, että myös kaivostoiminta tarvitsisi ulkopuolisen auditoijan varmistamaan kestävyyden. Sen edellytyksenä olisivat yhdessä laaditut ja hyväksytyt kriteerit ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle toiminnalle.

Standardien ja sertifikaattien haaste on, että yhteisesti hyväksytty taso on usein erilainen eri taustatahojen näkökulmasta. Taloudellinen kestävyys on edellytys, että raaka-aineen tuotannosta taloudellisesti hyötyvät tahot voivat hyötyä siitä tulevaisuudessakin. Sosiaalinen kestävyys edellyttää, että työntekijöiden tai vaikkapa alkuperäiskansojen oikeudet huomioidaan hyvin ja ekologisen kestävyyden varmistaminen ylläpitää meillä ja luonnonvaraisilla lajeilla hyvät elämän edellytykset. Oma kokemukseni on, että yhdessä neuvoteltu ja ymmärretty kestävyyden taso ja sen vaatimat toiminnan kriteerit millä tahansa luonnonvarojen tuotannon saralla on ainoa mahdollisuus jatkaa elämäämme maapallolla.

Jari Luukkonen
WWF:n suojelujohtaja
Verkoston hallituksen varajäsen