Kaivosvesien hallinnassa on päästävä suljettuun kiertoon, jossa mitään ei valu luontoon.

Aikoinaan Outokumpu Oy:n liekkisulatusmenetelmä oli kaivosalalla mullistava keksintö. Suomalaisen teknologian uskoisi jo löytävän kustannustehokkaita ratkaisuja myös kaivosvesien hallintaan. Niille olisi kysyntää muuallakin, sillä vesienhallinta, patoaltaat ja niiden vuodot ovat kaivosten maailmanlaajuinen ongelma.

Kestävä kaivosteollisuus kuulostaa hyvältä, mutta kestävyys ei synny itsestään. Kaivosvesien hallinnassa on päästävä suljettuun kiertoon, jossa mitään ei valu luontoon. Purkuputkista ja avoimista altaista olisi päästävä eroon.

Kaivosturvallisuus on täällä Suomessa monen viranomaisen ja lainsäädännön asia. Kaivoslain uudistus on parhaillaan vireillä, mikä on hyvä asia. Kaivostoiminnan haasteista tiedetään paljon enemmän nyt kuin 2000-luvun alkupuolella, kun nykyinen kaivoslaki kirjoitettiin. Kun lainsäädäntö kiristyy, tulee tarvetta myös uusille teknologisille innovaatioille.

Kaivosten nimeen vannovat ne, jotka puhuvat sähköautojen akuista ja siirtymisestä uusiutuvaan energiaan. Kaivoksista ei päästä eroon, koska metallien tarve kasvaa.

Jotain on tapahtunut kaivosalalla myös vapaaehtoisesti. Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkiseurauksena Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra perusti kestävän kaivostoiminnan verkoston, johon tuli mukaan ympäristöjärjestöjä, Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät, kuntien edustajia, MTK, SAK ja kaivosteollisuus.

Verkoston toiminta on ollut suurelle yleisölle näkymätöntä mutta ei tuloksetonta. Verkosto on laatinut kaivostoiminnalle sellaiset kriteerit, joilla ne voisivat hoitaa ympäristöasiansa, vesiensuojelun ja sidosryhmäyhteistyön nykyistä paremmin. Kriteerit ovat kunnianhimoisempia kuin Suomessa kaivostoimintaa koskevat lait. Kaikki suomalaiset metallimalmikaivokset ovat ottaneet kriteerit käyttöönsä ja ryhtyneet laatimaan arviota omasta toiminnastaan. Arviointitulokset on luvattu julkistaa.

Aluksi kestävälle kaivostoiminnalle haettiin malleja maailmalta. Kiinnostava toimintatapa löytyi Kanadasta, mutta siellä kriteereitä ei ollut laatimassa laajaa sidosryhmien ja eri intressitahojen verkostoa kuten Suomessa. Nyt muut kaivosmaat hakevat mallia Suomesta.

Kaivosalan nykyistä parempaa ympäristöturvallisuutta ei tietenkään voi jättää yksin sen varaan, mitä tehdään vapaaehtoisesti. Kaivoslain uudistamisella ja uusilla teknologioilla on kiire.

Hannele Pokka

ympäristövastuun työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien yleisönosastossa 4.9.2020